Kehon reaktiot vaikuttavat usein myös ääneen ja saattavat estää meitä keskittymästä itse aiheeseen. Onneksi omaa mieltään voi vähän huijata. Tarjoa aivoillesi uusi tulkinta kiihtyvästä pulssista ja tihenevästä hengityksestä ja nimeä ne innostumisen merkeiksi. Kehon reaktioiden hyväksyminen ja ymmärtäminen auttavat usein pääsemään niiden kanssa myös paremmin sinuiksi.

Esiintymiseen voit valmistautua myös mielikuvaharjoittelun avulla:

1. Sulje silmät ja kuvittele itsesi esiintymistilanteeseen. Millainen paikka on kyseessä? Keitä yleisössä on ja miten kaukana olet heistä? Mitä sinulla on päälläsi? Liikutko vai oletko paikallasi?
2. Kuvittele tilanne mahdollisimman elävästi ja käy esitystä mielessäsi läpi alusta loppuun. Näe itsesi puhumassa ja vuorovaikuttamassa yleisön kanssa, vaikka et vielä tietäisi mitä aiot sanoa.
3. Huomaa kehosi reaktiot harjoituksen aikana. Luultavasti tunnistat samoja tuntemuksia, kuin olet yleisönkin edessä joskus kokenut. Anna tuntemusten tulla, hyväksy ne ja sano mielessäsi: ”kiitos että saan esiintyä”.
4. Toista harjoitus muutamaan kertaan. Harjoituksen edessä saatat huomata, että kehon reaktiot lievenevät ja sinun on mukavampi olla yleisön edessä. Nauti onnistumisen tunteesta ja fiilistele hyvää oloa.

Ennen esiintymistilannetta kannattaa tehdä myös muutama äänenlämmittelyharjoitus: hyräile, mumise, päristele r-äänteellä korkeasta sävelestä matalaan. Anna leuan ja huulten pysyä rentoina ja aisti väljyyttä kurkun seudulla. Äänen lämmittely auttaa sekä kehoa että mieltä virittymään esiintymistilanteeseen, joten suosittelen sitä lämpimästi.

Lisää esiintymisvarmuutta voit saada puhetekniikasta, sillä ääntä treenatessa opit rauhoittamaan hengitystäsi tietoisesti, päästämään irti äänentuottoa haittaavista jännityksistä ja hyödyntämään kehoasi niin, että ääni voimistuu luonnollisesti.

Tsemppiä esitykseen! <3

Artikkeli Mistä rauhaa esiintymiseen? julkaistiin ensimmäisen kerran Ääniluotsi.

Haaveiletko kuoroon menosta, mutta koelaulu jännittää? Keräsin muutaman tärpin koelauluun valmistautuvalle. Itsellänikin koelaulu on tuoreessa muistissa, sillä kävin juuri pyrkimässä Kaari-Ensemble -kamarikuoroon. Tiesin mihin olin menossa, ja olin varma myös siitä, että taitoni riittävät. Siitä huolimatta minua jännitti. Koelaulukonkarina onneksi tiesin, millä konsteilla pääsen jännityksen yläpuolelle, ja pystyin näyttämään mitä osaan.

Näillä vinkeillä pääset hieman lähemmäksi kuorolaulajan unelmaasi:

• Ota selvää, millaiseen kuoroon olet menossa, jotta sinulla olisi itselläsi turvallisempi olo. Kysele tuttavilta ja kuuntele näytteitä, jos sellaisia löydät

• Usein koelauluissa lauletaan vapaavalintainen kappale joko säestyksellä tai ilman, vähän kuorosta riippuen. Ole rohkea ja valitse sellainen kappale, jota tykkäät laulaa ja jossa äänesi pääsee hyvin oikeuksiin. Kokonaiskuva on tärkein, aina ei tarvitse briljeerata

• Harjoittele mielessäsi esiintymistilannetta jo etukäteen. Sulje silmäsi ja näe miten kävelet estradille, hymyilet kuoronkohtajalle ja muulle raadille, hengität syvään ja annat laulun tulla. Nauti laulamisesta ja esiintymisestä jo etukäteen ja kohtaa pahimmat pelkosi, niin pysyt esiintymistilanteessa tyynenä ja itsevarmana

Artikkeli Kuorokärpänen puraisi – mistä rohkeutta koelauluun? julkaistiin ensimmäisen kerran Ääniluotsi.

Ääni on erottamaton ja henkilökohtainen osa meitä ja siksi herkkä arvostelulle. Ääniharjoitukset voivat aluksi tuntua kiusallisilta, koska olemme tottuneet kuulemaan ja kokemaan äänemme tietyllä tavalla eri tilanteissa. Harjoittelu edellyttää, että uskaltaudumme katsomaan, mitä tuon kaiken totutun takana piilee. Mutta ensin pitää kehdata.

Miten uskaltautua harjoittelemaan häpeästä huolimatta?

Millä se häpeänpeikko sitten selätetään? Opettaessa pyrin siihen, että äänenkäytön harjoittelu on mukavaa. Vaihtelevat harjoitukset ja leikillinen suhtautuminen omaan ääneen tekevät oppimisesta hauskaa ja mielekästä. Hauskuus ei nimittäin vähennä harjoitusten tehokkuutta – päinvastoin. Tieteellisesti tutkitut ja vuosikymmentenkin aikana toimiviksi koetut harjoitukset toimivat usein jopa paremmin, kun niihin tuo raikkaan tuulahduksen leikin keinoin.

Tiede on hyvä apuväline, mutta puhe- ja laulutekniikassakin tärkeämpää on kokeminen ja aistiminen. Klassista täryharjoitusta opettaessa voisin kertoa oppilaalle, että semiokkluusion käyttö harjoittelussa stabiloi hengitystä ja edistää ääntöbalanssia inertiivisen reaktanssin vaikutuksesta. Tieteen kieli vain ei motivoi ketään harjoituksen tekemiseen, vaikka kuinka selittäisin äänentuottomekanismin toimintaperiaatetta.

Ole avoin kehosi aistimuksille

Tehokkaampaa on havainnoida sitä, miltä ärrän päristely tuntuu rintakehässä ja kyljissä, ja miten se kirkastaa ääntä ja saa sen kulkemaan vapaammin. Jos täry ei lähde lähde toimimaan, voidaan käteen ottaa kuvitteellinen leikkiauto ja ruveta pikkulapsen tavoin kiihdyttämään ja kurvailemaan sillä. Leikkiin antautuessamme saatamme huomata, että ääni kulkeekin yhtäkkiä paljon vaivattomammin.

Äänen harjoittaminen voi joskus olla välineurheilua, ja mukavaa sellaista. Käytän opetuksessa usein erilaisia apuvälineitä, kuten jumppapalloa tai tasapainolautaa. Kuntosalilta tutut välineet tuovat harjoitteluun sekä konkretiaa että vaihtelevuutta. Myös äänen yhdistäminen liikkeeseen tai johonkin uuteen mielikuvaan auttaa heittäytymään harjoitukseen ja havainnoimaan kehoa uudella tavalla.

Unohda turha asiallisuus

Meidät on ala-asteelta lähtien kasvatettu olemaan asiallisia. Leikki on tehokas keino rikkoa sovinnaisen ja totutun kaavaa: se haastaa meidät unohtamaan sosiaaliset roolimme ja keskittymään nykyhetkeen. Yhtäkkiä huomaammekin, että pystymme moniin asioihin, joista emme osanneet edes haaveilla. Uudesta opitusta taidosta voimmekin olla häpeilemättömän ylpeitä. Silloin se häpeänpeikkokin luikkii koloonsa ja tyytyy korkeintaan mulkoilemaan meitä sieltä suu mutrulla.

Artikkeli Kyllä muuten kehtaan! julkaistiin ensimmäisen kerran Ääniluotsi.