Vakuutan sinulle kuitenkin, että luettuasi tämän postauksen olet varma siitä, että sinäkin voit oppia laulua. Tämän blogikirjoituksen päätähti Mikko Kemppe kuvitteli yläasteella, että hänellä oli koulunsa huonoin lauluääni, eikä hän siksi voisi koskaan oppia laulamaan. Hän oli myös varma siitä, ettei koskaan tulisi laulamaan julkisesti. Ottamalla vastaan tämän haasteen hän kumosi molemmat uskomuksensa.

Haluan sinun tietävän, että laulutunnit eivät ole nöyryytystä, kidutusta eikä oikeastaan edes arvostelua. Jos olet sellaista kohdannut, vaihda välittömästi opettajaa.

Arviointia opettajasi toki tekee, mutta rakentavassa hengessä ja sinun kehittymisesi takia. Usein sanon valmennettavilleni, että minä olen tällä tunnilla siksi että kuuntelen ja annan vinkkejä kuulemani perusteella. Sinä taas voit keskittyä täysin omaan oppimiseesi ja siihen, mitä sinun kehossasi laulun aikana tapahtuu.

Laulu tulee sinun sisältäsi: eletyistä tarinoista, kehosi kokemuksista, musiikillisesta historiastasi ja ajatuksistasi itsestäsi ja ympäristöstäsi. Laulu tulee sinusta. Siksi se voi joskus tuntua niin vaikealta jopa laulutunnilla osaavan opettajan tai valmentajan ohjauksessa. Olemme niin lukkiutuneita tiettyihin käsityksiin äänestämme ja taidoistamme, että se saattaa rajoittaa lauluamme hyvinkin paljon.

Toisaalta laulaessa usein aktivoituvat sellaiset lihastoiminnot, jotka liittyvät ennemminkin nielemiseen kuin äänenkäyttöön. Alamme painaa kieltä kohti kurkunpäätä, huulet jännittyvät, kaulan lihakset jännittyvät ja kurkunpäässä olevat äänihuulet menevät rullalle. Myös ilmanpaine äänihuulten alapuolella nousee, jolloin olo muuttuu tukalaksi ja ilma loppuu kesken jo muutaman nuotin jälkeen. Laulutunneilla saat onneksi apuja näihin sinänsä luonnollisiin mutta laulamisessa ei-toivottuihin kehon reaktioihin.

Laulutunnit auttavat sinua oppimaan enemmän kehostasi

Laulaminen on koordinaatiota, ja siinä vaikuttavat niin keho kuin mielikin. Laulamista ei kuitenkaan kannata pelätä, sillä tiedät paljon laulamisesta jo nyt. Osaat puhua nopeasti ja hitaasti, korkealta ja matalalta, ja voimakkaasti ja hiljaa. Jos et osaa, niin noita asioita sinun on hyvin helppo oppia ammattitaitoisessa ohjauksessa, ja ne saattavat hyvinkin herättää sinussa halun ilmaista äänelläsi – myös laulaen.

Toisaalta osaat eläytyä tarinaan, ja kertoa sitä tuttavillesi. Jos olet ujompi luonteeltasi, kerrot varmasti tarinoita ainakin päiväkirjallesi tai läheisimmille ystävillesi. Sinussa elää tarinankertoja, niin kuin kaikissa meissä. Osaat muunnella ääntäsi tunteiden mukaan, sillä se tapahtuu täysin tiedostamattamme. Ääni reagoi tunteisiin, sillä se on sen tehtävä: välittää ajatuksia ja tunteita.

Häpeä on saattanut saada sinut hiljaiseksi. Olet ehkä huomannut, että ympäristö ei reagoi lauluääneesi haluamallasi tavalla. Olet saattanut saada ajattelemattomia tai jopa ilkeitä kommentteja osaksesi. Ne ovat saattaneet muodostua mieleesi uskomuksiksi, joista kirjoitin viime artikkelissani.

Laulutunneilla opit tekniikoita, joilla saat ääneesi lisää sointia, syvyyttä ja ilmaisun vapautta

Tänään en kuitenkaan halua puhua uskomuksista vaan kertoa erään rohkean ihmisen tarinan. Tämä ihminen on Mikko Kemppe, joka on hyvin tunnettu itsensä haastamisesta. Hän on muun muassa vaihtanut nuorena koripallopelaajan uran tanssijan uraan, opetellut täysin erilaisen kehonkäytön, ja on nykyään hyvin menestynyt latinalais- ja salsatanssija myös kansainvälisellä tasolla.

Mikko tuli tunneilleni, kun oli eräässä seminaarissa puhumassa kokemuksistaan, ja innostuin haastamaan hänet oppimaan myös laulua. Jotenkin aavistin hänen nokkahuilunsoittotarinoistaan, että tällä saralla voisi olla vielä kehitettävää.

Laulutunti #1

Vasta tavatessamme minulle selvisi, että Mikko on jo kouluvuosista lähtien pyrkinyt välttelemään laulamista omien huonojen kokemustensa takia. Lähdimme siis liikkeelle lempeästi, kehon aistimuksia tunnustellen, ja kehoa ja hengitystä herätellen.

Laulettavaksi kappaleeksi valikoitui Elviksen “Always on my mind”, joista etenkin Michael Bublén versio inspiroi Mikkoa. Mikko innostuikin haastamaan itsensä laulamaan paremmin kuin Bublé itse. Tietysti heitto oli vain huumoria, mutta selvästi Mikko myös uskoi kykyynsä oppia mitä vain hyvän ohjaajan avustuksella, silloin kun motivaatio on kohdillaan.

Ensimmäisellä tunnilla näytin Mikolle, miten hän voi hengityksensä avulla tukea ääntään. Tämä toi jo paljon lisää varmuutta ja sointia Mikon lauluun. Haimme tällä kertaa hengitystukea etenkin puheäänen kautta, sillä siinä monella toimii monet asiat paljon luontevammin. Kun hengitystuki on puheen kautta tullut tutuksi, tuo sama tunne on helppo siirtää myös lauluun.

Laulutunti #2

Toisella tunnilla etsimme etenkin leuan rentoutta, sillä se on tärkeää vapaalle äänen soinnille. Reagoimme usein leualla mm. stressiin ja jännitykseen, ja uudet tilanteet, kuten vaikkapa oman lauluäänen kuuleminen, saattaa saada leuan juntturaan. Jumittava leuka taas supistaa helposti nielemiseen littyviä lihaksia, mikä tuo jännityksiä kurkunpäähän, kieleen ja kaulan lihaksiin.

Rentous on siis laulussa tärkeää. Se ei tarkoita velttoutta, vaan vapautta ja rentoa aktiivisuutta. Sitä, että antaa itselleen luvan päästää irti ja vain aistia sointitilaa ja vapautta. Aistia sitä, miten ääni soi kehossa. Rentous tulee myös siitä, kun hengitys tukee ääntä luonnollisesti.

Kun saimme harjoitusten avulla haettua tilaa Mikon suun takaosaan, leuka alkoi aueta vapaammin, ja Mikko totesi itse, että laulaminen tuntuu vapaammalta. Leuan rentous vaikutti myös puhtauteen, sillä korkeisiin ääniin oli rennolla leualla paljon helpompi päästä puskematta ja pingoittamatta.

Palasimme myös hengitysyhteyden harjoitteluun s-sihinän avulla. S-äänteen jaksottaminen laulun fraasien mukaan auttaa tulemaan tietoiseksi selkä- ja kylkilihasten toiminnasta pitkällä uloshengitysjaksolla, ja se kuvaa hyvin sitä tunnetta, joka laulaessakin olisi hyvä olla. Venymistä, joustavuutta, hengittävyyttä. Rokkirevittelyt ovat tietysti erikseen, niissä tarvitaan usein hyvinkin jämäkkää hengitystukea.

Kerroin Mikolle myös sen, että hengitystä ei toisaalta tarvitse sen kummemmin miettiä etenkään sisäänhengityksen aikana. Yleensä ihmiset hengittävät sisäänhengityksellä liikaa ilmaa, eikä lauluun tai äänenkäyttöön tarvita siitä kuin pieni murto-osa. Usein saat riittävän ilmanpaineen aikaan jo sillä, että ajattelet, mitä olet seuraavassa fraasissa sanomassa.

Oopperalaulaja Helena Juntunen puhuu tässä tunteeseen hengittämisestä, ja mielestäni se kuvaa hyvin ajatusta siitä, että tunteet sytyttävät äänen. Innostus antaa äänelle aivan erilaisen impulssin kuin vaikka suru tai viha. Oli tunne mikä tahansa, se on tärkeää aistia lantionpohjassa saakka, jotta se ei turhaan jännittäisi kurkunpään lihaksia.

Laulutunti #3

Kolmannella eli viimeisellä tunnilla sukelsimme vielä tarinaan ja haimme lauluun uusia sävyjä sen kautta. Teimme tunneimprovisaatiota ja tutustuimme eri tunnetilojen kuulumiseen äänessä. Opettelimme tunnistamaan eri tunteiden aiheuttamia reaktioita kehossa ja vahvistamaan hengitystukea ilmaisun avulla.

Haimme leuan rentoutta ja helppoa äänentuottoa myös kielen toimintaa aktivoimalla. Kielen takaosan jännitykset aiheuttavat nimittäin usein jännityksiä myös kurkunpäähän. Kun kielen asennon saa muutettua optimaalisemmaksi, ääni soi paremmin ja tekstiäkin on helpompi artikuloida. Kieli ei siis enää tunnu hallitsemattomalta möykyltä keskellä suuta, vaan ihailemani äänipedagogi Kristin Linklaterin sanoin “tarinankertojalta”.

Mikon laulu muuttui koko ajan rennommaksi ja vapaammaksi. Hän sai paremmin kehoaan käyttöön, jolloin ääni alkoi soida syvänä ja täyteleläisenä. Siihen tuli myös virtaavuutta ja hän itse kommentoi, että laulaminen muuttui helpommaksi. Olin itse hyvin ilahtunut etenkin siitä, miten paljon hän sai leukaansa rentoutta tuntien aikana.

Tuntien jälkeen Mikko sanoi olleensa hyvin yllättynyt siitä, miten yksinkertaisilla tekniikoilla voi niin paljon muuttaa omaa lauluääntään. Lisäksi hän totesi, että laulutunnit olivat hänelle hyvin terapeuttinen ja voimaannuttava kokemus. Minä taas olin tyytyväinen, että tulin haastaneeksi juuri Mikon, sillä tottuneena kehonkäyttäjänä Mikon kanssa työskentely oli nopeaa ja motivoivaa.

Kiitos siis Mikolle innostavasta ja opettavaisesta yhteistyöstä! Mikon tarinan pääset lukemaan myöhemmin tällä viikolla vieraskynäpostauksen muodossa. Muihin artikkeleihin pääset postauksen lopusta.

Ava Numminen: Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi : tutkimus aikuisen laulutaidon lukoista ja niiden aukaisemisesta / Ava Numminen. 

Helpota äänentuottoasi ja vapauta korkeat äänet 4 viikon lauluvalmennuksessa!

Laulu liikkeelle -valmennuksessa opit mm.

• luottamaan lauluääneesi joka tilanteessa
• tuottamaan ääntä laulussa helposti ja kestävästi
• rentouttamaan jännitykset leuastasi ja kielestäsi niin, että ääni soi paremmin
• laulamaan sekä korkeita että matalia ääniä terveesti, hyvällä tekniikalla ja eri voimakkuuksilla
• löytämään sinulle sopivaa laulettavaa
• nauttimaan harjoittelusta ja esiintymisestä
• tulkitsemaan lauluja aidosti ja persoonallisesti sekä välittämään kuulijoillesi vahvaa tunnetta laulun kautta

Artikkeli Mitä laulun oppiminen on? julkaistiin ensimmäisen kerran Ääniluotsi.

Olin kerran improvisaatiokurssilla, jossa tarkasti rajatuissa harjoituksissa oli ohjeena huutaa ”URBAA!” aina mokan tullen. Huutoon liitettiin myös näyttävä tuuletusliike, jonka sai tehdä hyväksi katsomallaan tavalla. Ryhmä toisti huudon ja liikkeen mokanneen ryhmän jäsenen perässä. Tällä viestitettiin sitä, miten virheet kuuluvat elämään, ja miten virheiden tekeminen kuuluu jokaiseen oppimisprosessiin enemmän tai vähemmän olennaisena osana.

Laulunopetukseen ja äänivalmennukseen improvisaatio sopii kuin nenä päähän. Kovin monessa muussa asiassa ihminen ei ole niin haavoittuvainen, kuin silloin, kun hänen ääntään arvioidaan. Hyvä opettaja antaa tietysti palautetta hellävaraisesti ja rakentavasti, eikä palautteenanto aina ole edes välttämätöntä. Usein olemme nimittäin itse itsemme pahimpia kriitikoita, ja moni tekee tätä oman äänensä arvioimista aivan huomaamattaan. Lauluun ja äänenkäyttöön liittyvästä häpeästä voit muuten lukea lisää täältä.

Improvisaatiossa tärkeää on luottaa ensimmäiseen impulssiin. Usein tyrmäämme omat ideamme ennen kuin ne edes pääsevät ulos suustamme. Tärkein oppini tällä kurssilla oli, että jokainen saa olla niin seksuaalinen, tunteva, hauska tai huumorintajuton kuin on, ja mitään impulsseja ei tarvitse pelätä tai hävetä. Tällä kurssilla oli sallittua kiroilla, huutaa, potkia ja raivota, tirskua, hämmentyä, itkeä, rietastellakin.

On siis annettava hyväksyntä itselleen ja omille ajatuksilleen. Tänä päivänä se on joskus hyvin vaikeaa, kun työelämän paineet, kasvatus, ympäristön odotukset ja itselle asetetut vaatimukset estävät meitä olemasta sitä, mitä todella voisimme olla. Helposti ikään kuin kiellämme osan itsestämme, ja unohdamme sen, että me kaikki olemme mielikuvituksellisia, luovia ja heittäytymään kykeneviä olentoja, jos vain annamme siihen itsellemme luvan.

Minulle tuo kurssi oli puhdistava kokemus: puhkesin kehoa vavahduttelevaan itkuun heti kurssin loppupiirin jälkeen. Olin kiitollinen siitä, että olin saanut hyväksynnän kaikille tunteilleni ja ajatuksilleni, joita mieleeni sen parituntisen työskentelyn aikana tuli. Olin kiitollinen siitä, että muut olivat jatkaneet minun tarjoamistani impulsseista ja siitä, että minua oli ohjattu niin hyvin, että tunsin oloni turvalliseksi, vaikka improvisaatio oli joskus ollut minulle todella vaikeaa.

Toinen merkittävä kokemus improvisaation maailmasta on ollut sanaton improvisaatio: ryhmä ihmisiä on sovitun ajan tietyssä tilassa ja kaikki liike, ääni ja tekeminen on sallittua kunhan ei käytä mitään tunnistettavaa kieltä. Siansaksalla saa puhua ja muihin saa ottaa kontaktia. Tilassa on myös soittimia, joilla saa soittaa jos siihen tuntee tarvetta.

Sanaton impro on ollut minulle mahdollisuus kohdata ihminen sellaisena, kuin hän juuri sillä hetkellä on ja mennä häntä vastaan juuri niiden ideoiden ja ajatusten kanssa, jotka minulla itselläni sillä hetkellä on. Antaa ajatusten kohdata ja antaa kohtaamisen synnyttää jotain uutta. Ensimmäisellä improkerralla en tiennyt kenenkään nimiä, silti tunsin saaneeni aidon yhteyden kaikkiin improilijoihin tuon parituntisen aikana.

Koska improvisaatio on ollut minulle niin merkittävä kokemus, olen ottanut sitä mukaan enenevässä määrin myös omiin valmennuksiini. Improilu tekee hyvää kenelle vain ja voit aloittaa vaikka tänään: sano mielessäsi ”joo, ja…”, kun saat jonkin ajatuksen, josta et ole vielä ihan varma. Sano mielessäsi ”joo, ja…” myös toisille ja viestitä hyväksyntää kehonkielellä ja hymyllä. Saatat yllättyä siitä, miten hyviä juttuja siitä syntyy.

Älä siis pelkää virheitä, ne kuuluvat elämään. Jos teet virheen, jatka eteenpäin ja mieti, miten voisit seuraavalla kerralla virheen välttää. Ennen kaikkea, hyväksy jokainen oppimiskokemuksesi ja ota se vastaan kiitollisena.

Artikkeli Moka on lahja julkaistiin ensimmäisen kerran Ääniluotsi.

Haaveiletko kuoroon menosta, mutta koelaulu jännittää? Keräsin muutaman tärpin koelauluun valmistautuvalle. Itsellänikin koelaulu on tuoreessa muistissa, sillä kävin juuri pyrkimässä Kaari-Ensemble -kamarikuoroon. Tiesin mihin olin menossa, ja olin varma myös siitä, että taitoni riittävät. Siitä huolimatta minua jännitti. Koelaulukonkarina onneksi tiesin, millä konsteilla pääsen jännityksen yläpuolelle, ja pystyin näyttämään mitä osaan.

Näillä vinkeillä pääset hieman lähemmäksi kuorolaulajan unelmaasi:

• Ota selvää, millaiseen kuoroon olet menossa, jotta sinulla olisi itselläsi turvallisempi olo. Kysele tuttavilta ja kuuntele näytteitä, jos sellaisia löydät

• Usein koelauluissa lauletaan vapaavalintainen kappale joko säestyksellä tai ilman, vähän kuorosta riippuen. Ole rohkea ja valitse sellainen kappale, jota tykkäät laulaa ja jossa äänesi pääsee hyvin oikeuksiin. Kokonaiskuva on tärkein, aina ei tarvitse briljeerata

• Harjoittele mielessäsi esiintymistilannetta jo etukäteen. Sulje silmäsi ja näe miten kävelet estradille, hymyilet kuoronkohtajalle ja muulle raadille, hengität syvään ja annat laulun tulla. Nauti laulamisesta ja esiintymisestä jo etukäteen ja kohtaa pahimmat pelkosi, niin pysyt esiintymistilanteessa tyynenä ja itsevarmana

Artikkeli Kuorokärpänen puraisi – mistä rohkeutta koelauluun? julkaistiin ensimmäisen kerran Ääniluotsi.

Hanki varmuutta laulutekniikasta

Jokaisella laulajalla on äänessään mahdollisuuksia vaikka mihin, vaikka kaikki eivät osaakaan käyttää instrumenttiaan kovin monipuolisesti. Jos mielit hyväksi laulajaksi, peruspalikat on tietenkin syytä ottaa haltuun: sointi, rytmi ja vire. Laulutekniikka vaikuttaa siihen miltä kuulostat. Ihmisen ääntöväylä on monipuolinen ja muotoutuva, ja soivan ja puhtaan lauluäänen sekä kauniin äänenvärin oppii lähes jokainen tuottamaan oikeaoppisesti. Laulutekniikkaan tutustumalla voit saada ääneesi sellaisen sävyn kuin haluat. Eri tyylilajeihin sopii erilainen äänenkäyttö, ja oikeanlainen sointiväri eli saundi on jo askel oikeaan suuntaan.

Tunne kehosi ja vapaudu nauttimaan musiikista

Saundin lisäksi laulussa on kyse myös sävelkuluista ja rytmistä. Tutun musiikkityylin sävel- ja sointumaailma jää usein korvaan ja siirtyy sen kautta lauluun. Jos olet kuunnellut paljon soulmusiikkia tai R’n’B:tä, afroamerikkalaisen musiikin sävelkieli ja rytmiikka on sinulle tuttua. Silloin hyödynnät sitä helposti myös laulussa, kunhan tiedät mitä instrumentillasi teet.

Jos taas latinorytmit ovat sinulle tuttuja vaikkapa tanssin kautta, lattarimusiikin laulaminen voi auttaa sinua löytämään omasta lauluäänestäsi uusia ulottuvuuksia ja kehittymään laulajana ja tulkitsijana. Usein oppilaani kysyvät minulta, mitä juuri nyt kannattaisi laulaa tai mihin laulutyyliin oma ääni sopisi parhaiten. Usein kannustamaan oppilasta laulamaan sitä mikä juuri nyt sytyttää, tai valitsemaan kappaleen siitä musiikkityylistä johon hän seuraavaksi haluaisi tutustua.

Ensimmäinen askel äänen toimimiseen on kehotietoisuus. Kun tulet tietoiseksi omasta hengityksestäsi ja opit tunnistamaan sen, miltä kehossasi tuntuu, opit huomattavasti helpommin uusia kehollisia taitoja. Hengityksen vapautuminen auttaa sinua tunnistamaan helpommin kehosi impulssit, jolloin pystyt paremmin välttämään ylimääräiset jännitykset kehossasi ja suuntaamaan energian uusien taitojen oppimiseen.

Luo yksilöllinen viestisi

Ilmaisu on laulamisen lähtökohta. Tekstityöskentely on yksi laulajan tärkeimmistä työkaluista: mikä minua tässä kappaleessa koskettaa, ja kuinka välitän tuon saman tunnekokemuksen kuulijalle. Myös fraseeraus on tulkinnan väline: painotuksilla, rytminkäsittelyllä ja melodian muuntelulla laulaja tuo esille “oman viestinsä”. Se on loppusilaus, joka tekee laulusta luontevaa omassa tyylilajissaan. Fraseerauksessakin laulutekniikalla on tärkeä osa: ääni tottelee paremmin, kun lihastoiminta on tasapainossa ja tekniikat tuttuja.

Myös ilmaisussa vapautta ja yksilöllisyyttä voidaan hakea kehon kautta: kuuntelemalla omia impulssejaan laulaja tulee tietoiseksi niistä tunteista, joita laulu hänessä herättää, jolloin hänen on myös helpompi ilmaista niitä äänensä kautta. Tällöin hänen on helpompi valita myös se intensiteetti, jolla hän tahtoo tunteitaan laulun kautta välittää.

Entä jos laulu ei vieläkään kosketa? Se mystinen puuttuva elementti saattaakin olla tunne, joka syystä tai toisesta jää välittymättä. Tunne muokkaa ääniväylää ja ääntä, mutta sen vaikutus äänen muuttumiseen on yksilöllinen. Joskus laulun sanomaan keskittyminen auttaa eläytymään tunnesisältöön, jolloin tunne välittyy paremmin myös äänessä.

Tämäkin on yksilöllistä: joku saattaa tarvita laulutekniikkaa tuekseen saadakseen äänen toimimaan halutussa tunteessa, kun taas toisella oikea tunnetila loksauttaakin tekniikan itsekseen paikoilleen. Kun tunnet äänesi, ilmaisu on puolellasi, ei sinua vastaan. Tutkimusten mukaan perustunteen, kuten ilon, surun tai vihan, tunnistaa äänestä sekunnissa. Tutustu siis laulun tekstiin huolellisesti, jos mielit löytää iloa ilmaisuun.

Luota taitoihisi

Voit vakuuttaa kuulijat ensi hetkestä lähtien, kunhan instrumentti on tuttu, kotiläksyt tehty huolella ja teksti otettu omiin nimiin. Kuuntele musiikkia ja ole selvillä siitä mitä haluat lauluusi tuoda: ääni reagoi kyllä, kun keho tukee musiikillista ilmaisua sopivalla tavalla. Ääni ei ole sellaisenaan saatu syntymälahja, vaan kehosi ja mielesi yhteistoiminnan lopputulos. Laulutunnilla opit monia tapoja hyödyntää saamaasi ainutlaatuista soitinta, sinun ääntäsi.

Artikkeli Sykähdyttävä lauluääni julkaistiin ensimmäisen kerran Ääniluotsi.

Ääni on erottamaton ja henkilökohtainen osa meitä ja siksi herkkä arvostelulle. Ääniharjoitukset voivat aluksi tuntua kiusallisilta, koska olemme tottuneet kuulemaan ja kokemaan äänemme tietyllä tavalla eri tilanteissa. Harjoittelu edellyttää, että uskaltaudumme katsomaan, mitä tuon kaiken totutun takana piilee. Mutta ensin pitää kehdata.

Miten uskaltautua harjoittelemaan häpeästä huolimatta?

Millä se häpeänpeikko sitten selätetään? Opettaessa pyrin siihen, että äänenkäytön harjoittelu on mukavaa. Vaihtelevat harjoitukset ja leikillinen suhtautuminen omaan ääneen tekevät oppimisesta hauskaa ja mielekästä. Hauskuus ei nimittäin vähennä harjoitusten tehokkuutta – päinvastoin. Tieteellisesti tutkitut ja vuosikymmentenkin aikana toimiviksi koetut harjoitukset toimivat usein jopa paremmin, kun niihin tuo raikkaan tuulahduksen leikin keinoin.

Tiede on hyvä apuväline, mutta puhe- ja laulutekniikassakin tärkeämpää on kokeminen ja aistiminen. Klassista täryharjoitusta opettaessa voisin kertoa oppilaalle, että semiokkluusion käyttö harjoittelussa stabiloi hengitystä ja edistää ääntöbalanssia inertiivisen reaktanssin vaikutuksesta. Tieteen kieli vain ei motivoi ketään harjoituksen tekemiseen, vaikka kuinka selittäisin äänentuottomekanismin toimintaperiaatetta.

Ole avoin kehosi aistimuksille

Tehokkaampaa on havainnoida sitä, miltä ärrän päristely tuntuu rintakehässä ja kyljissä, ja miten se kirkastaa ääntä ja saa sen kulkemaan vapaammin. Jos täry ei lähde lähde toimimaan, voidaan käteen ottaa kuvitteellinen leikkiauto ja ruveta pikkulapsen tavoin kiihdyttämään ja kurvailemaan sillä. Leikkiin antautuessamme saatamme huomata, että ääni kulkeekin yhtäkkiä paljon vaivattomammin.

Äänen harjoittaminen voi joskus olla välineurheilua, ja mukavaa sellaista. Käytän opetuksessa usein erilaisia apuvälineitä, kuten jumppapalloa tai tasapainolautaa. Kuntosalilta tutut välineet tuovat harjoitteluun sekä konkretiaa että vaihtelevuutta. Myös äänen yhdistäminen liikkeeseen tai johonkin uuteen mielikuvaan auttaa heittäytymään harjoitukseen ja havainnoimaan kehoa uudella tavalla.

Unohda turha asiallisuus

Meidät on ala-asteelta lähtien kasvatettu olemaan asiallisia. Leikki on tehokas keino rikkoa sovinnaisen ja totutun kaavaa: se haastaa meidät unohtamaan sosiaaliset roolimme ja keskittymään nykyhetkeen. Yhtäkkiä huomaammekin, että pystymme moniin asioihin, joista emme osanneet edes haaveilla. Uudesta opitusta taidosta voimmekin olla häpeilemättömän ylpeitä. Silloin se häpeänpeikkokin luikkii koloonsa ja tyytyy korkeintaan mulkoilemaan meitä sieltä suu mutrulla.

Artikkeli Kyllä muuten kehtaan! julkaistiin ensimmäisen kerran Ääniluotsi.