Löydä läsnäolo äänestä tunnekehoyhteyden kautta

Olen levossa. Luotan. Kaikki sanani ovat totta ja yhtä minulle, sisimpäni kanssa. Sitähän se on. Minulle. Tunnekehoyhteys. Työssäni puhun ja käytän ääntäni, päivittäin. Koulutan ja valmennan, luennoin, ohjaan ja opetan.
Tunteet yhdistävät aineen ja mielen toisiinsa. Ne kulkevat edestakaisin näiden kahden välillä ja vaikuttavat molempiin. – Candace B. Pert
Kehotietoisuudella tarkoitetaan sisäistä tunnetta kehostamme. Se on havainnoivaa ymmärrystä: tiedostamme kaikki kehomme osat, missä ne sijaitsevat, miltä ne tuntuvat, mitä ne tekevät. Aina, kun olemme kehotietoisia, olemme läsnä ja kykenemme pysähtymään ja kuuntelemaan kehomme tuntemuksia ja aistimuksia. Kun tunnistat, mitä kehossasi tapahtuu, voit tunnistaa tunteesi. Tämä tarkoittaa tunnekehoyhteydessä olemista.

Ääni soi kehossa ja sen voi tuntea kehossa. Ääni itsessään on vahva elementti. Kun ääni värähtelee kehossa, se vahvistaa tahdonvoimaa, se maadoittaa. Äänen resonanssin voi tuntea kehossa. Äänen värähtelyn kokeminen lisää kehon ja mielen yhteyttä. Tämä kaikki johtaa syvenevään, hyväksyvään ja tietoisen läsnäolon kokemukseen. Ihmisääni on ollut kautta aikojen kanava omien tuntemusten ilmaisuun.

Mitä tunnekehoyhteys on

Mitä tunnekehoyhteydessä tapahtuu? Esimerkiksi, kun teen työtä lapsiryhmässä, tunnekehoyhteydessä ollessani aistin kehoani, sen sisäistä tilaa, fysiologisia muutoksia. Aistin olotilaa ja siitä nousevaa tunnetta. Tämä vaatii hidastamista. Näin voin löytää oikeat sanat ilmaista, sanoittaa oloani, tunteitani kuulijalle, lapsiryhmälle. Mitä tunnen, mitä tilanne kenties minussa herättää, mitä tarvitsen juuri tuossa hetkessä. Ilmaisen itseäni selkeämmin, tunnistan, sanoitan oloani, tunteitani.

Kun tunnistan ja hyväksyn tunteeni, annan sen kuulua äänessäni. Olen tuossa autenttisessa hetkessä mallina lapsille, uskaltaudun tuntevaksi ja haavoittuvaksi. Mallitan ihmisenä olemista kaikkine tunteineni ja tarpeineni. Näin olen aidosti läsnä lapselle. Kaikki tämä, tuo yhteys, kuuluu äänessäni, hengityksessäni, näkyy kehonkielessäni, kasvojeni ilmeissä.

Itselleni parhaimpia kokemuksia ääneni kanssa ovat olleet ne hetket, kun annan ääneni ilmentää syvimpiä tunteitani ja tarpeitani – olen tuossa hetkessä syvästi yhteydessä itseeni. Tällöin myös kuulijani, toinen ihminen, iso tai pieni, voi uskoakseni kokea tuon yhteyden, yhteneväisyyden: sanomani resonoi, hän voi kokea yhteyttä kanssani.

Minulle tämä näyttäytyy kenties hymynä, kuulijan silmien kostumisena, pään nyökyttelynä – aistin, miten kuulija tavoittaa jotain itsessään. Olen mahdollisesti saanut olla tienviittana, oppaana. Sanani ja puheeni ovat tuolloin tulleet todeksi kuulijalleni.

Tunnekehoyhteys on yhteyttä omaan itseen

Tunteet kuuluvat hengityksessämme. Ne kuuluvat myös äänessämme. Ääni kertoo ja paljastaa todellisen tunnetilamme. Keho ei feikkaa. Tunnekehoyhteyttä ei voi feikata. Se kuuluu äänessä. Tunnekehoyhteys tapahtuu. Läsnä voi olla myös intuitio, niin puhujalla kuin kuulijalla. Näin energioista syntyy kehä, jonka sisällä koet kuulijana ainutkertaisuutta. Juuri nyt.

Tunnekehoyhteydessä ollessani ajatukseni, tavoitteeni, sanomani esiin tuominen on vaivatonta. Tunnen, etten työskentele tuolloin niinkään pään (mind) tasolla, vaan olen yhteydessä itseeni kehon ja sydämen (heart) tasolta. Tunnen ohjautuvani totuudesta käsin. Ilmennän tuolloin sen hetkistä olemustani, kokonaisvaltaisesti.

Tietoisuus omasta kehosta ja tunteista – tunnekehoyhteys – antaa äänelle voiman, syvyyden, uskottavuuden. Puhe on tuolloin totta kuulijalle. Kuulijana kiinnostun. Puhujasta välittyy totuudellisuus: kaikki on totta hänelle. Voin samaistua, voin kokea empatiaa. Olen kokenut yhteyden tunteen, puhe on tavoittanut minut, kuulijan. Kiinnostun puhujan tunnemaailmasta, tunteista. Haluan kenties tietää aiheesta enemmän. Janoan lisää.

Mitä tapahtuu, jos tunnekehoyhteys syystä tai toisesta katoaa?

Entä silloin, jos yhteys omaan itseen, kehoon, tunteisiin ja tarpeisiin, on jostain syystä katkennut? Entä, kun tunnekehoyhteyttä ei ole, sitä ei tapahdu eikä se kuulu tai näy puhujan äänessä, hänen olemuksessaan? Onko edes mahdollista tietää, onko puhuja yhteydessä tunteisiinsa, onko hän tunnekehotietoinen?

Tätä olen paljon pohtinut, mielessäni tutkinut, havainnoinutkin. Minun kokemukseni on, että ääni, puhe, vailla tunnekehoyhteyttä, jää jollain tapaa teoreettiseksi, ulkokohtaiseksi. Se ei puhuttele. Se on kuin ulkoa opittua. Se ei tavoita. Alan epäillä. En kiinnostu. Alan kyseenalaistaa puhujan motiiveja.

Hiljaisuudella on myös oma paikkansa, tehtävänsä. Puhuessasi uskaltaudu hiljaisuuteen, anna taukojen tavoittaa paitsi omaa sisintäsi, hiljaisuus suo kuulijalle mahdollisuuden antaa kuullun laskeutua sydämeen, ymmärrykseen asti. Kuin kysyen: Mitä tämä juuri kuulemani minulle tarkoittaa? Hiljaisuuden hetket, tauot, väreilevät sakeanaan sanojen nostattamia energioita. Ja taas – kuule kehoasi, siellä olevia tuntemuksia. Vain aistit. Voit saada tärkeän viestin.

Löydä oma, syvin äänesi. Luota, että se riittää. Tuo ääni värähtelee syvintä olemustasi, koko elettyä elämääsi. Elämäsi on kehossasi. Tunne se. Aisti se. Anna kaiken tulla näkyväksi äänesi kautta. Tunnekehoyhteydessä.

Kirjoittaja Minna Katajamäki on lastentarhanopettaja, Lasten Tunnetaito-ohjaaja MM®, tunnekehoterapeutti, ratkaisukeskeinen EFT-terapeutti/valmentaja ja äänihoitaja. Minna toimii Ruovedellä tunnekouluttajana, antaa tunnetaito-ohjausta (yksilö ja ryhmät) sekä luennoi.