Vieraskynäpostaus: löydä sisäinen tähteytesi


Mikko Kemppe kävi oppimassa laulua kolmella laulutunnillani, niin kuin jo viime postauksessani kerroin. Tässä kirjoituksessa Mikko valottaa enemmän omaa kokemustaan. Seuraavasta postauksesta taas saat lukea, mitä näillä laulutunneilla tapahtui valmentajan näkökulmasta.

 

Tässä siis Mikon mietteitä laulutunneistamme:

 

”Minut tunnetaan monesta eri yhteydestä, ja useat tietävät minun olevan erittäin kiinnostunut itseni kehittämisestä ja haastamisesta.

 

Lähdin esim. 19 vuotiaana Oulusta Yhdysvaltoihin pelaamaan koripalloa yliopisto stipendillä ja jäin useaksi vuodeksi sille tielle ennen kuin muutin n. 7 vuotta sitten takaisin Suomeen perustaen tänne Salsa tanssikoulun: Helsinki Salsa Academyn sekä Suomen ensimmäisen virallisen Biohakkerikeskuksen, Biohacking Center Finlandin.

 

Silti yksi minun suurimmista henkilökohtaisista peloistani on ollut laulaminen.

 

Muistan, kuinka aloin n. 20 vuotiaana tutkiskelemaan uskomuksiani paljon syvällisemmin. Mietin, mistä johtui uskomukseni siihen, että en voisi olla hyvä tanssissa ja se, etten oikein koskaan ole kummemmin pitänyt musiikista.

 

Tanssin osalta voit tutustua tarinaani tästä:

 

Kun aloin tutkiskelemaan syvällisemmin, miksi en oikein pitänyt musiikista ja enkä varsinkaan laulamisesta, jäljitin nämä uskomukset erityisesti kahteen sattuneeseen tapahtumaan.

 

Kun olin kolmannella luokalla, en koskaan oppinut soittamaan nokkahuilua enkä vieläkään muista mitä tapahtui kuin jouduin soittamaan koko luokan edessä yksin. Seitsemännellä (tai kahdeksannella) luokalla musiikin opettajani yksityisen laulukokeen jälkeen totesi minulle: “Mikko, tiedätkö sinulla on kyllä meidän koko koulun huonoin lauluääni”.

 

Olin siis luultavasti uskonut lauluopettajaani, jonka perusteella laulamisesta oli tullut todella pelottava asia missä olin “todella surkea”. Nyt aikuisena vuosia minua on seurannut vain pelko ja tunne siitä, että en pidä laulamisesta ja koko kokemus jännittää.

 

Tapasimme Liisin kanssa Uskalla Innostua -tapahtumassa, ja isoksi onnekseni Liisi uskalsi innostaa minua kohtaamaan pelkoni ja kysyi, haluaisinko kokeilla oppimaan laulamaan. En ollut aluksi yhtään innoissani ajatuksesta. Kuitenkin ymmärretyäni mahdollisuuteni todellakin hypätä haastamaan itseäni kohtaamaan yksi suurimmista peloistani innostuin ajatuksesta itsekin.

 

Jo ensimmäisellä tunnella Liisin kanssa koin jotain todella terapeuttista. Liisi osasi ammattitaitoisesti tehdä tunnista todella miellittyvän ja turvallisen kokemuksen haastaen minua silti kohtaamaan pelkoni ja ylittämään itseni.

 

Otimme tavoitteeksi laulaa “Always On My Mind” paremmin kuin Michael Bublé. Ajattelimme, että se voisi olla hyvä ensimmäinen tavoite 😉

 

Oli todella mahtavaa huomata, kuinka paljon myös laulussa voi kehittyä oppimalla käyttämään omaa ääntään paremmin. Olin jotenkin aina ajatellut, että laulaminen on asia missä olet joko synnynnäisesti hyvä tai sitten et.

 

Tekemällä eri harjoitteita Liisin tarkassa ohjauksessa huomasin kuinka paljon myös itseluottamukseni laulamisessa koko ajan tunti tunnilta kehittyi.

 

Liisi oli sitä mieltä, että ehkä me ei aivan kolmessa tunnissa saatu Michael Bubléta laulutaidoissa kiinni. Itse täytyy kuitenkin todeta, että se fiilis mikä tulee kun laulaa, oli minulle itselleni jotain todella huikeaa ja voimaannuttavaa. Aivan kuin olisin löytänyt yhä enemmän sisäistä tähteyttäni.

 

Vuosia olen siis laulamista todella paljon pelännyt, mutta olen todella kiitollinen Liisille opetuksesta ja siitä, että hän auttoi minua kohtaamaan nämä pelot. Voinkin siis ilolla ja lämmöllä suositella Liisin tunteja myös sinulle! Käy sinäkin löytämässä enemmän sisäistä laulajaasi Liisin kanssa.”

 

-Mikko Kemppe

 

Toim.huom: Tavoite laulaa paremmin kuin Michael Bublé tuli minullekin valmentajana aivan puun takaa, joten en osannut reagoida siihen tarpeeksi nopeasti ja keskustella Mikon kanssa siitä, miten paljon oikeastaan vaaditaan aikaa ja harjoitusta ennen kuin tullaan laulun ammattilaiseksi. Totesimme kuitenkin, että isot tavoitteet motivoivat meitä molempia, joten sillä mentiin! Ja varmaa on, että mukavuusalueella pysyminen ei kehitä ketään.