Fysioterapeutti ja terapeutit ylipäätään käyttävät ääntään työssään jatkuvasti. Nykyaikainen fysioterapia tähtää arvioimaan asiakkaiden toimintakykyä fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisilla elämän osa-alueilla. Arvioinnissa olennaisena osana ovat toimintakyvyn kartoitukset, joita suoritetaan mm. haastattelemalla.
Fysioterapeutit käyttävät ääntään monenlaisissa ympäristöissä; sisätiloissa, liikuntahalleissa, uima-altailla ja ulkona. Juurikin ulkona tai isoissa tiloissa ääni katoaa helpommin, sillä heijastepintoja on vähemmän tai ne puuttuvat kokonaan. Tämän kaltaisissa tiloissa ihminen alkaa luonnollisesti korottamaan ääntään. Helposti korotamme ääntämme myös, kun keskustelemme heikkokuuloisten kanssa.
Äänenkäyttö on fysioterapeutin työssä kiistaton työväline. Kun äänenkäytön perusteet ja esim. oikea tapa korottaa ääntä ovat hallinnassa äänenkäyttö on helppoa ja vaivatonta. Ymmärtämällä äänenkäyttöä niin fysioterapeutti, kuin kuka tahansa muukin työssään ääntä käyttävä pystyy välttämään ääniongelmia!
Tätä onkin hyvä pohtia…Kuinka voin säilyttää ääneni eli toisaalta työkykyni päivittäisessä työssäni.
Tässäpä muutamia vinkkejä, joista voi napata ne itselleen sopivimmat tavat tai parhaassa tapauksessa vaikka kaikki!
Työmme fysioterapeutteina sisältää paljon ohjaamista. Suullinen ohjaamisen rooli on tärkeä, kun ohjaamme asiakasta uuteen motoriseen taitoon, mutta toisaalta ammattilaisina pystymme käyttämään muitakin tapoja ohjata: manuaalinen ja visuaalinen ohjaus toimivat useissa tilanteissa myös erinomaisesti. Tämäkin on tapa pitää huolta omasta äänestä ja mikä tärkeintä tietyissä tilanteissa sanaton ohjaus on asiakkaidenkin kannalta oikea työkalu.
Yksi tapa pitää huolta äänestä on tietenkin äänenkäytön harjoitteet. Tällaisia harjoitteita ovat mm. semi-okkluusiharjoitteet, joilla kavennetaan ääntöväylää. Tällöin äänentuottotapa muuttuu lisääntyneen paineen vaikutuksesta optimaalisemmaksi. Semiokkluusio voidaan luoda pillillä, suulla tai sieraimilla. Semiokkluusiharjoitteilla äänihuulien lähennys-loitonnustyö vähenee ja ääntöväylä mahdollistaa äänen voimistumisen. Tätä harjoittelua voidaan tehdä esim. ”hymistelyllä”, yhdistää nasaalisia konsonantteja pyöreisiin vokaaleihin tai liu’uttaa ääntä sävelkorkeudesta toiseen.
Nasaalisia äänne harjoituksia (m, n, ŋ) käytetään ääniharjoitteena myös ilman semiokkluusiota. Nasaaliset äänteet laskevat kurkunpäätä ja vähentävät äänihuulten lähennystä. Harjoittelussa pidetään tietenkin mielessä taas fysioterapiankin perusteet: nousujohteinen harjoittelu tuottaa tulosta. Käytännössä se voi ääniharjoituksissa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aloitetaan helpoimmista harjoituksista nasaaliäänteillä, joista siirrytään tavuihin ja lopulta sanoihin ja lauseisiin. Lisätään siis haastavuutta taitotason ja kehittymisen mukaan.
Puhuessa on hyvä huomioida ihan perusasioita. Puhu siihen ihmiseen päin kenelle puhut. Jos puhut pää käännettynä tai kaularanka eteenpäin taivutettuna joutuu kurkunpää puristuksiin ja lisätöihin. Puhu mielellään seisten tai ainakin istuen. Seisoma-asennossa sisäelimet painuvat alaspäin ja tällöin puhe-elimistölle jää enemmän käyttötilaa.
Ääntä korotettaessa on myös hyvä huomioida muutamat perusasiat. Ota aluksi hyvä ja rento asento. Muista rentouttaa myös leuka. Sisään hengitä nenän kautta ja puhu. Kun nämä asiat ovat kunnossa, eivät äänihuulet joudu kiristykseen ja ääni saa voimaa liikkuvasta ilmasta. Täysin stressitöntä arkea tuskin kukaan työelämäänsä saa, mutta aina kun mahdollista rentoudu ja tee itsellesi mielekkäitä asioita.
Ääni on mahtava työkalu, ja kun siitä pitää hyvää huolta siitä saa kaiken parhaiten irti!
Vieraskynäartikkelin kirjoittaja:
Annika Luukko, Fysioterapeutti