Haluatko sinä vapaan äänen?


Minulla on sinulle ilouutisia: pro gradu -tutkielmani vapaasta äänestä on viimein julkaistu. Tutkin gradussani luonnollisen äänen vapautumista ja erityisesti äänipedagogi Kristin Linklaterin kehittämään ääniharjoitusmenetelmää, jota käytetään hyvin laajalti äänen harjoittamisessa erityisesti ammattinäyttelijöiden koulutuksessa.

 

Miksi toivon julkaistun graduni olevan ilouutinen sinulle? Olin äärimmäisen innoissani, kun huomasin tutkimani menetelmän todellakin toimivan. Jo viidessä viikossa sillä saatiin aikaiseksi hyviä tuloksia. Voit käydä lukemassa koko gradun täältä, jos haluat saada vielä lisätietoa asiasta.

 

 

Mitä on vapaa ääni ja milloin ääni ei ole vapaa?

 

Graduni käsitteli siis luonnollisen äänen vapautumista ja psykofyysisiä ääniharjoitusmenetelmiä laajemminkin. Niissä pohjalla on ajatus, että ympäristö ja kulttuuriset käyttäytymismallit ovat saaneet meitä estelemään omaa äänentuottoamme. Olemme kuin paketissa ja meitä rajoittavat erilaiset äänikorsetit.

 

Nuo korsetit ovat Kristin Linklaterin ja erään toisen tunnetun äänipedagogin, Patsy Rodenburgin mukaan tulleet tilanteista, joissa meidän ääni-ilmaisuamme on pyritty tavalla tai toisella estämään. Vaikka tilanteet ovat menneet ohi ajat sitten ja olemme kenties sen jälkeen saaneet moniakin onnistumisen kokemuksia äänenkäyttöön liittyen, meille on voinut jääda rajoittamisesta estoja sekä mielen tasolle että kehoon.

 

Kuulostaako sinusta tutulta tilanne, jossa olet lapsena ilmaissut tahtoasi voimakkaasti äänelläsi, huutaen tai kiukuten, ja sinua on käsketty yksinkertaisesti olemaan hiljaa? Tunteesi on tässä tilanteessa sivuutettu ja tapasi ilmaista tunteitasi äänen kautta on samalla tuomittu vääränä.

 

Linklaterin mukaan tuo tilanne on saattanut jättää kehoosi kestojännityksen, joka ilmenee hengityksen pinnallisuutena tai ääntöväylän jännityksinä. Kestojännitys taas saattaa saada hengityksesi pinnalliseksi ja äänesi kireäksi, narisevaksi tai soinnittomaksi. Hyvin mahdollista on myös, että se väsyy ja käheytyy helposti.

 

Koska äänentuottoelimistössäsi on tällöin kestojännitys, totunnainen äänentuottotapasi ei ole optimaalinen. Hengitys ei tue ääntä optimaalisella tavalla, ja ääntöväylän kireydet estävät ääntäsi soimasta kirkkaana. Näin siis ajattelee Linklater, ja kyllähän se ihan loogiselta minunkin mielestäni kuulostaa.

 

Toisaalta nykyään kiire ja stressi kiristävät leukaperiä, tekevät hengityksestä pinnallista, jolloin apuhengityslihakset ovat mukana sisäänhengityksessä ja keuhkot eivät pääse täyttymään pohjiaan myöten. Nämä kehon epätasapainotilat vaikuttavat myös äänentuottoosi.

 

Luonnollisen äänen vapauttamisessa pyritään avaamaan kehon ja mielen lukkoja hengitystä vapauttamalla ja kehonasentoa parantamalla. Tarkoituksena on, että lihaskireydet helpottavat ja harjoittelijan luonnollinen ääni pääsee esiin upeana ja monipuolisena. Kun keho on vapaa, ääni reagoi suoraan tunteeseen. Silloin omien tunteiden ilmaiseminen äänen avulla on huomattavasti helpompaa.

 

”Jokaisella on ääni, joka neljän oktaavin äänialan alalla pystyy ilmaisemaan koko tunnekirjoa, miten monimutkaista tunnetilaa tai ajatuksen yksityiskohtaa tahansa. Ympäristötekijöistä johtuvat rajoitteet ovat saaneet meidät kuitenkin estelemään omaa äänentuottoamme ja harjoituksen tarkoituksena on vapauttaa ääni ilmaisun käyttöön” – Linklater menetelmän kehittänyt äänipedagogi Kristin Linklater

 

 

Mihin Linklater-menetelmä perustuu?

 

Teoria luontaisesti optimaalisesta äänentuotosta ei ole saanut vahvistusta tähänastiselta äänitutkimukselta. Äänihuulten ensisijainen tehtävä ei nimittäin ole äänentuotto, vaan henkitorven ja keuhkojen suojaaminen vierailta esineiltä. Siksi ajatellaan, etteivät myöskään äänentuottoon liittyvät toiminnot luontaisesti tukisi optimaalista äänen sointia, vivahteikkuutta ja kestävyyttä.

 

Toisaalta nuo menetelmät ovat hyvin yleisesti käytössä äänikoulutuksessa, sillä ne vahvistavat harjoittelijan kehotietoisuutta. Niissä äänentuottoon osallistuvien lihasryhmien kontrollointi tapahtuu mielikuvien avulla, joten monen pedagogin mielestä lähestymistapa on suoranaista lihasten toimintaan keskittymistä pehmeämpi ja sallivampi.

 

Ajatellaan myös, että luonnollisen äänen vapautumiseen tähtäävät menetelmät auttavat harjoittelijaa rentoutumaan, mikä auttaa myös ääntä toimimaan optimaalisemmin. Ääntöväylän jännityksiä, kuten jännittynyt kielenkanta, on helpompi tunnistaa, kun mieli on rento ja kehotuntemus vahvistunut.

 

Koska äänentuotto on hengityksen ja kurkunpäänlihasten yhteistyötä, ei rentoutuminen tietenkään ole kuin ensimmäinen askel. Joskus kuitenkin hyvin ratkaiseva askel, sillä sekä mielen että kehon lukot ovat hyvin usein uusien äänenkäyttötapojen oppimisen tiellä.

 

Halusin lähteä tutkimaan, onko Linklater-menetelmä todellakin niin hyvä ja tehokas, kuin sen sanotaan olevan. Itse olin siitä saanut apua omiin ääniongelmiini, joten uskoin menetelmän tehoon. Myös monet opiskelijakollegani olivat ylistäneet sitä, miten Linklater-menetelmä on heidän ääneensä vaikuttanut.

 

 

Viiden viikon kurssilla mielikuvaharjoituksia ja luentanäytteet ennen ja jälkeen kurssin

 

Tutkimuksessani käytin aineistona erään yliopisto-opiskelijoille järjestetyn Äänen vapauttaminen –kurssin alku- ja loppuäänityksiä, joissa koehenkilöt lukivat samaa lyhyttä tekstipätkää ensin tavallisella, sitten mahdollisimman tiukalla ja puristeisella, lopuksi mahdollisimman vapautuneella äänellä.

 

Tutkimuksessa oli myös vertailuryhmä, joka teki samat äänitykset osallistumatta kurssille. Kurssin vetäjänä toimi sertifioitu Linklater-ohjaaja ja harjoitukset perustuivat Linklater menetelmään. Niissä pääpaino oli hengityksen vapauttamisella, oikeanlaisella kehonkäytöllä ja ääntöväylän vapauttamisella. Kurssin sisältö pääpiirteittäin on kuvattu graduni liitteissä.

 

Tutkin näytteet sekä akustisesti että kuunteluarvion perusteella. Arviointiryhmän muodostivat kuusi äänen ammattilaista, ja pilottikuuntelusta varsinaiseen tutkimukseen valikoitui kolme arvioitavaa äänen piirrettä: yleinen äänenlaatu, äänen tiiviys ja narinan määrä.

 

Narinassa varmasti tiedät mistä on kyse, äänen tiiviys viittaa puristeisuuden asteeseen eli siihen, miten tiukasti äänihuulet ovat yhdessä ja miten kireältä tai huokoiselta ääni siksi kuulostaa. Yleisen äänenlaadun arviointi taas perustui kuuntelijoiden käsitykseen yleisesti hyvänä pidetystä äänestä.

 

Näihin lisättiin vielä arvioitavaksi piirteeksi äänen vapaus, sillä se oli tutkimuksen kohde. Oli myös kiinnostavaa tietää, miten yhdenmukaisesti äänen ammattilaiset tällaista ennen arvioimatta jäänyttä piirrettä arvioivat.

 

Kuunteluarvion lisäksi tutkin äänen piirteitä akustisesti keskiarvospektrillä ja taajuusanalyysilla, ja vertasin niitä kuunteluarvioiden tuloksiin. Akustisten mittausten selittäminen tässä blogipostauksessa menisi kuitenkin liian hankalaksi, joten jätän ne sinun oman kiinnostuksesi varaan.

 

 

Kurssin vaikutuksesta narinan määrä väheni ja äänen tiiviys muuttui optimaalisempaan suuntaan

 

Mennään siis tuloksiin, sillä ne ovat kuitenkin se kaikkein kiinnostavin osa tutkimusta. Kävi ilmi, että jo viiden viikon äänikurssi vaikutti kurssilaisten ääneen merkittävästi. Useimmilla koehenkilöillä äänen narina väheni ja äänen tiiviys muuttui optimaalisempaan suuntaan.

 

Tässä kuvassa näkyy narinan määrän väheneminen sekä kurssille osallistuneilla (koehenkilöt) että osallistumattomilla (verrokit). Arviointiasteikko oli yhdestä kymppiin, ja kuvasta näkyy, että testiryhmässä narinan määrä väheni yli yhden mittayksikön verran viidellä koehenkilöllä, ja vain yhdellä verrokkiryhmän edustajalla.

 

Narinan maaran vaheneminen Linklater-menetelman aanikurssilla

Kuulovaikutelman perusteella arvioitu narinan määrä vapautuneella äänellä luetuissa 1. ja 2. äänityskerran luentanäytteissä testiryhmän ja kontrolliryhmän edustajilla. 0 = paljon narinaa, 10 = ei narinaa.

 

Alapuolella olevasta kuvasta taas näet, miten äänen tiiviys muuttui harjoittelun myötä. Verrokkiryhmä ei siis tehnyt lainkaan harjoituksia, vaan heillä äänitysten välissä oli vain yli viikon mittainen tauko.

 

Aanen optimaalinen tiiviys on seuraus aanen vapautumisesta

Kuulovaikutelman perusteella arvioitu äänen tiiviys vapautuneella äänellä luetuissa 1. ja 2. äänityskerran luentanäytteissä testiryhmän ja kontrolliryhmän edustajilla. -5 = vuotoinen äänenlaatu, 0 = sopivan tiivis äänenlaatu, 5 = puristeinen äänenlaatu.

 

 

Kuvassa optimaalinen tiiviys, eli ei liian puristeinen tai liian vuotoinen ääni, on keskellä kuvaa asteikon nollakohdassa. Vasemmalle päin mentäessä ääni muuttuu huokoiseksi ja oikealle päin puristeiseksi. Kuvan perusteella äänen tiiviys muuttui kohti optimaalista neljällä kurssilaisella ja kahdella vertailuryhmän edustajalla.

 

Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siis siltä, että viiden viikon äänikurssi Linklater-menetelmällä voi amatööreillä, ennen ääniharjoituksia tekemättömillä oppijoilla, vähentää äänen narinaa ja muuttaa äänenlaatua kohti optimaalista.

 

Tutkimus on tehty pienellä osallistujamäärällä, joten lisätutkimusta tarvitaan, eikä tämän tutkimuksen perusteella voida sanoa mitään varmaa tulosten pysyvyydestä, mutta ainakin omasta mielestäni tulokset kuulostavat lupaavilta.

 

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Äänen narina ja puristeinen ääni ovat yleisimpiä syitä äänihäiriöön. Jos ja kun äänen kireyttä ja narinan määrää saadaan harjoitusten avulla äänestä vähennettyä, ääni kestää paremmin. Harjoitusmenetelmiä on useita, ja niistä kerron sinulle seuraavassa postauksessani tarkemmin.

 

Oma suhteeni Linklater-menetelmään on kiihkeän utelias, sillä olen itse saanut siitä aikanaan apua omiin ääniongelmiin, ja kuullut samansuuntaisia ajatuksia myös vokologikollegoiltani. Irti päästäminen on vapauttavaa, ja mielikuvat ovat joillekin oppijoille ainut keino löytää salliva ja hyväksyvä suhde omaan ääneen. Ne tarjoavat myös vapaahetken suorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta, jotka tuntuvat olevan erityisesti tämän ajan vitsauksia.

 

 

 

 

Äänitreeni ja vapaa ääni tekevät puhumisesta paljon helpompaa ja nautittavampaa

 

Asiakkaillani käytän tiettyjä Linklater-menetelmästä sovellettuja harjoituksia säännöllisesti silloin, jos tekniset harjoitukset vain lisäävät yliyrittämistä ja ryppyotsaisuutta. Joskus voi olla hyvä pystyä kokemaan ääni täysin ilman arvostelua, pienestä impulssista lähtevänä ja koko kehoon laajenevana tapahtumana huolimatta siitä, mikä todellinen syntymekanismi on.

 

Linklater-menetelmän hienous on mielestäni siinä, että se kasvattaa huomattavasti oppijan kehotietoisuutta ja auttaa häntä havaitsemaan, mitä hänen kehossaan äänentuoton aikana tapahtuu. Myös ajatus luonnollisen äänen vapauttamisesta saattaa tuoda oppijalle helpotuksen tunteen.

 

Itseänikin auttaa ajatus luonnollisen äänen vapauttamisesta, huolimatta siitä, onko se tieteellisesti oikein vai ei. Jotenkin huojentavaa ajatella, ettei tarvitse pyrkiä kohti mitään tiettyä laatua tai lihastoimintoa, vaan saa vain antautua äänivärähtelyjen aistimiseen omassa kehossa.

 

Minusta se tuntuu uskomattoman hienolta, ja moni valmennettavani on tästä asiasta samaa mieltä kanssani. Äänivärähtelyjen aistiminen omassa kehossa on voimaannuttavaa, antaa pystyvyyden tunteen, lohduttaa ja luo luottamusta omaan kehoon.

 

Minun mielestäni äänitreeni on usein hyvä tapa päästää irti ja uppoutua aistimaan oman kehon tuntemuksia. Se on tapa saavuttaa flow-tila, ainakin minulle. Esimerkiksi äänipedagogi Arthur Lessac kehottaa harjoittelijaa olemaan laiska ja tavoittelemaan ”feeling of what happensia” eli tunnetta siitä, mitä tapahtuu.

 

Äänitreeni ei saisi koskaan olla puskemista, pakottamista tai omien äänellisten rajojen ylittämistä väkipakolla. Se on hitaasti tekemistä, sallivuutta, oman äänen hyväksymistä ja jopa uteliaisuutta omaa ääntä kohtaan. Sopii minun mielestäni aivan loistavasti myös nykyisin hyvin pinnalla olevaan itsemyötätunnon ajatukseen, josta voit lukea lisää vaikkapa tästä blogipostauksesta.

 

Äänitreeni voi olla hitaasti tekemisen lisäksi myös leikkimielistä tutustumista oman äänen mahdollisuuksiin, eri saundien kokeilua heittäytymällä inspiraation virtaan, ja ihan vain pöljäilyä, pelleilyä ja hassuttelua oman rakkaan instrumentin kanssa.

 

Ääntäsi et saa pilattua, kunhan treeni ei aiheuta kurkussa kipua, kiristystä tai muita epämiellyttäviä tuntemuksia. Jos aiheuttaa, pidä paussi ja nollaa aivot. Ajattele myönteisen kautta, mieti mitä voisit tehdä eri tavalla ja aloita sitten uudestaan.

 

Haluatko sinä vapauttaa ääntäsi?

Opettele vaikuttavampaa ja kestävämpää äänenkäyttöä kahden huippuvalmentajan ohjauksessa. Olen tehnyt yhdessä MBodyn valmentajan, kollegani Maria Svanin kanssa maksuttoman 5 oppitunnin sähköpostikurssin, jolla pääset alkuun äänesi kehittämisessä vaikuttavammaksi ja kestävämmäksi.

Oppituntien aiheet:

Minkälainen ääni on vaikuttava?
Miten harjoittelet syvähengitystä?
Miten saat äänesi kuulumaan?
Miksi teksti menee puuroksi ja mitä voit sille tehdä?
Miten saat kuulijan mielenkiinnon pysymään yllä ?

 

 

Tilaaa Vaikuttavan äänen ABC maksutta tästä!

Valmentajaparinani kurssilla on Maria Svan, joka on laulunopettajataustansa lisäksi tanssi-liiketerapeutti ja kehonhuollon ammattilainen. Tämä on todella havainnollistava ja perusteista liikkeelle lähtevä kurssi, jolla hyviin tuloksiin voit päästä jo 10 minuutin treenillä 3–5 kertaa viikossa. Harjoitukset ovat turvallisia tehdä ja sopivat sinulle erinomaisesti, jos haluat saada äänentuottoosi lisää rentoutta ja helppoutta. Rohkeasti siis vain mukaan!

 

Jäikö sinulle jotakin kysyttävää gradustani tai äänen treenaamisesta ylipäätään? Laita minulle sähköpostia tai jätä kommenttisi kommenttiboksiin. Vastaan mielelläni kysymyksiisi.

 

Kirjallisuus:

Lessac A. (1997) The use and training of the human voice: A biodynamic approach to vocal life. Mountain View, CA: Mayfield Publishing Co.

Linklater K. Freeing the Natural Voice: imagery and art in practise of voice and language. London: Nick Hern Books, 2006.

Rodenburg P. The right to speak: working with the voice. London: Methuen Drama; 1992.

Pettersson L. Vapaata ääntä etsimässä: Linklater-menetelmän vaikutukset puheäänen perkeptuaalisiin ja akustisiin piirteisiin. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto; 2017.

Verdolini K. Guide to vocology. National center for voice and speech. 1994.

 

Jaa sosiaalisessa mediassa Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on Pinterest