Oletko saanut arvostelua puheäänestäsi? Onko sen sanottu olevan esimerkiksi liian hiljainen, liian voimakas, liian korkea tai liian matala, jopa käytetty sellaisia sanoja kuin ärsyttävä, honottava, kimeä, käheä tai muuta? Onko sinulla ollut lapsuudessa r- tai s-vika? Tällaisilla kokemuksilla voi olla edelleen voimakas vaikutus suhteessa omaan puheääneesi. Oma ääni on osa identiteettiä eikä perusääntä voi muuttaa, vaikkakin puhetekniikkaa voidaan kehittää.
Olen laululliseen häpeään erikoistuneena laulupedagogina pohtinut paljon laululliseen häpeään vaikuttavia seikkoja ja sitä, kuinka paljon häpeä voi ylipäätään kahlita omaa laulamista. Yhtä olennaista on pohtia myös sitä, miten epävarmuus ja häpeä omasta puheäänestäkin vaikuttaa puhumiseen.
Häpeän tunne kuristaa kurkkua ja laittaa kehon lukkoon. Mikäli puheääni on saanut kovaakin kritiikkia, muistaa sen myöhemmin samantyyppisissä tilanteissa. Puhetekniikan/puheäänen heikkoudetkin hävettävät, jos äänesi vaikkapa väsyy helposti. Häpeää voit tuntea joko omasta äänestäsi tai puheestasi ja sen sisällöstä – tai sekä että.
Hävettävän huono puheääni?
Vaikuttavaa puheääntä onkin vaikea löytää, mikäli koet oman äänesi olevan puutteellinen tai jopa hävettävän huono. Häpeä vaikuttaa niin, että keskityt sanoman ja ilmaisun sijaan siihen, miten huonolta äänesi kuulostaa ja mitä puutteita äänessäsi on. Se voi jopa hiljentää sinua tilanteissa, joissa muuten ehkä ilmaisisit mielipiteesi. Häpeä sananmukaisesti hiljentää sinut.Yleensä monet järkyttyvät kuulleessaan omaa puheääntään nauhalta: näin kamalaltako se kuulostaa? Minulle kävi lapsena niin kuullessani nauhoitettua ääntäni. Hävetti! Silloin en tiennyt, että jokainen kuulee oman äänensä eri tavalla kuin muut akustisista syistä johtuen.
Häpeä on hyvin kehollinen tunne. Hävetessä puna nousee poskille, kurkkua alkaa kuristaa, ääni värisee, palleaa kuristaa ja vatsanpohjasta kouraisee, hengitys salpautuu, ihminen lysähtää kokoon ja puhuminen vaikeutuu. Häpeä saattaa hiljentää täysin. Pahimmillaan tulee tunne, että toivoisi voivansa vajota maan alle. Tämä vaikeuttaa entisestään puhumista ja oman mielipiteiden ilmaisua.
Kokemukset taustalla vaikuttamassa
Eräs laulunopiskelijoiden laulullista häpeää käsittelevään opinnäytetyöhöni kyselyyn vastannut kertoi, että toiset koulutoverit sanoivat häntä liian kovaääniseksi. Tämä oli vaikuttanut hänen lauluääneensä siten, että hän löysi rintaäänensä laulussa uudelleen vasta laulutuntien ja tekniikan kehittymisen myötä.Toinen minulle kirjoittanut henkilö kertoi, että kaikki kehottivat häntä puhumaan hiljempaa. Sen seurauksena hän alkoi kontrolloida omaa ääntään. Eräs henkilö kertoi minulle, että hänen on vaikea puhua kovempaa tai huutaa, sillä lapsuudessa isä kielsi huutamisen ja voimakkaan puheen. Volyyminappula piti pitää pienellä, koska siihen oli lapsuudessa opittu – ”Nyt lapset hiljaa!” Kuinka moni ”kiltti tyttö” on saanut olla kovaääninen?
Olen kuullut useita vastaavanlaisia tarinoita, jossa puheääntä on arvosteltu ja sorkittu ulkopuolelta. Hiljentävät ja tyrmäävät kommentit muistaa hyvin ja ne jäävät päänsisäiseksi puheeksi. Onko sinulle jäänyt vastaavanlaisia muistoja mieleen kummittelemaan? Ne voivat vaikuttaa, vaikka nämä uskomukset eivät pitäisi oikeasti paikkaansa. Oma puheääni hävettää herkästi, jos ääntä on arvosteltu.
Eräs henkilö valitti matalaa puheääntään ja sanoi, että se kuulostaa kamalalta omiin korviin. Toinen keskusteluun osallistunut henkilö ihmetteli ja sanoi, että hänen mielestään ääni ei kuulosta yhtään matalalta, kamalasta puhumattakaan. Tämäkin toimii hyvänä esimerkkinä siitä, että oman äänen suhteen ei olla aina realistisia, varsinkin jos oma sisäinen puhe on ankaraa ja negatiivista.
Entäs jos sanon jotain tyhmää?
Haastattelin kerran ammattilaulajaa, joka pelkäsi sanovansa tyhmiä asioita tai mokaavansa keskustelutilanteessa. Hän pelkäsi tietyissä tilanteissa sanovansa väärin ja osoittavansa tällä tavalla ”tietämättömyytensä” ja ”tyhmyytensä”. Hänelle väärä vastaus koulussa oli painajaista. Muistan myös omalta kohdalta samanlaisen väärän vastauksen pelon. Jätin joskus viittaamatta, vaikka olisinkin tiennyt oikean vastauksen.
Jälkikäteen harmitti, olisin tiennyt vastauksen tälläkin kertaa. Kerran sitten lukiossa päätin rohkeasti ottaa itseäni niskasta kiini ja vastata psykologian tunnilla kysymykseen. Vastasin pitkän kaavan mukaan ja nautin siitä, että kerrankin tuon tietoni ja näkemykseni rohkeasti esille – ja pieleen meni. Häpeä vyöryi päälle ja toivoin, että se olisi vienyt minut pois paikalta.
Virheiden tekemisen pelko aiheuttaa siis kontrollointia. Varsinkin perfektionistinen ihminen ei salli itselleen virheitä ja vaikenee ennemmin, jotta ei kuulostaisi tyhmältä tai päästäisi sammakoita suustaan. Hän pystyttää mielummin häpeämuurin itsensä ympärille kuin ottaa riskin torjutuksi tulemisesta.
Mokaamisen pelko näkyy myös vieraiden kielten puhumisessa: Suomi on yksi kielitaitoisimmista kansoista mitä tulee englannin kieleen. Silti kaikki eivät uskalla puhua englantia mokaamisen pelon vuoksi. Vielä pahempaa on, jos ei osaa ääntää englantia omasta mielestä tarpeeksi hyvin. Silloin suomalainen vaikenee sujuvasti myös englannin kielellä.
Itsemyötätuntoa omaan ääneen ja puheeseen
Oikean puhetekniikan oppiminen on tärkeää, jotta jaksaisit puhua pitkään ja ergonomisesti. Jollekin voi kuitenkin olla hävettävä ajatus, että tarvitsee neuvoa ja ohjausta puhetekniikan suhteen. Oletuksena on silloin, että puheääni on suurimmalla osalla ihmisistä luonnostaan hyvää ja oikeaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Monet seikat vaikuttavat kuitenkin puhetekniikkaan. On myös hyvä tiedostaa, että äänihäiriöt ovat lisääntyneet nykyään. Kukaan ei ole siis yksin näiden ongelmiensa kanssa.Hyvän puhetekniikan harjoittaminen voi helpottaa häpeän tunteita ja lisätä varmuutta oman argumentaationkin kanssa. Minkä tahansa asian oppimisessa on kuitenkin hyvä muistaa pitää itsemyötätunto mukana. Mikäli itsensä ilmaisu sanallisesti on ollut syystä tai toisesta vaikeaa, vaatii aikaa ja harjoittelua jotta tilanne helpottuu. On myös tärkeää muistaa, että jokaisella on oma ainutlaatuinen ja arvokas ääni. Ketään ei tarvitse lähteä kopioimaan tai matkimaan. Oman äänen löytäminen ja sen käyttäminen on jokaisen ihmisen perusoikeus.
Toim. huom: Kuuntele tästä ääneen liittyvään häpeään erikoistuneen Iris Seesjärven ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Hoppin radiohaastattelu Ylellä 5.9.2018.
Vieraskynän kirjoittaja Iris Seesjärvi on diplomilaulaja MA, laululliseen häpeään erikoistunut laulupedagogi, psykofyysinen hengityskouluohjaaja sekä humanististen tieteiden kandidaatti.
Iriksen Häpeästä hiljaiset -blogia voi seurata osoitteessa https://hapeastahiljaiset.wordpress.com/
Häpeästä hiljaiset -facebooksivun löydät tästä: https://www.facebook.com/hapeastahiljaiset/