Mikä kaikki rajoittaa äänenkäyttöäsi? Kirjalija ja energia-auttaja Mira Juntunen kertoo, miten löysi oman äänensä äänivalmentaja Liisi Petterssonin ja joogaohjaaja ja emootiokouluttaja Jepa Pihlaisen Syvän äänen lähteillä -työpajassa Helsingissä keväällä 2019.
Tätäkin kirjoittaessa takahampaani ovat irti toisistaan ja hymy on pehmeämpi, koska hymylihakset eivät ole varattuja alaleuan puristamiseen.
Liisin ja Jepan äänityöpajassa löytyy ääni. On se hämmentävää. Kaikillahan meillä on ääni, se meidän ihan oma ääni. Se joka kuuluu itselle omassa päässä hieman erilaiselta kuin nauhoitettuna. Aika monella on myös jotain joka rajoittaa äänenkäyttöä. Jotain mikä himmentää äänen voimaa, kantavuutta tai sitä tuleekö ylipäätään sanoneeksi sitä mitä haluaa. On hankaluutta liikuttaa kieltä, irrottaa hampaita toisistaan ja artikuloida selkeästi. Toisaalta on niitä sisäisiä hankaluuksia, ääneen suoraan liittyviä ajatuksia ja elämän aiheuttamia tunteita, joiden vuoksi säätelemme ääntämme.
Minulla oli takana hyvin hektinen viikko ennen tätä lauantaina pidettyä kurssia. Hiljainen koti kirjan ja teepannullisen kanssa olisi ollut houkutteleva vaihtoehto, ellen olisi luvannut mennä kurssille. Silti kurssin ilmapiiri ja tekeminen imaisi mukaansa. Lämmin vastaanotto, sivupöydällä odottaneet kaakaotaatelit, teet, kahvi ja kauniisti asetellut joogamatot ja bolsterit kutsuivat viihtymään.
Leuan ja kielen rentoutus
Harjoituksissa oli jokaiselle jotain havahduttavaa ja kotiinvietävää. Oma leukani loksahti rennoksi 18 vuoden takaisen leukamurtuman jäljiltä ekan kerran. Tai ehkä se oli ollut jännittynyt jo ala-asteelta asti, koska Liisin kertoman mukaan moni hammasrautoja lapsena käyttänyt puree aikusena kouristuksenomaisesti alaleukaa kiinni yläleukaan.
En minäkään narskuttanut, aiheutin vain hirvittävän lihasjumin kaulalle pitämällä kiinni alaleuasta koko ajan. Voin puhua nyt menneessä aikamuodossa, koska tätäkin kirjoittaessa takahampaani ovat irti toisistaan ja hymy on pehmeämpi, koska hymylihakset eivät ole varattuja alaleuan puristamiseen.
Kaulan, niskan ja pään lihasten jumit ovat selkeitä syitä puheentuottamisen ongelmiin. Niitä helpotettiin mm. sahaamalla korvaa irti sormilla – siis hieromalla leuasta ja kaulalta korvan taakse kulkevia lihaksia hellästi ja anatomiaa kunnioittaen. Kielen anatomia tuntui eniten herättävän harjoittelun tarvetta osallistujissa. Kuljetimme kieltä hampaiden pintoja pitkin ja moni meistä tunsi sen paljon suuonteloa kauempana kehossaan. Itselläni se tuntuu olkapäissä asti. Kieli on hyvin pitkä lihas ja pää on todellakin tukevasti kiinni vartalossa, sen tämä harjoitus todistaa.
Kokeile vaikka, liikuta nyt kieltäsi pitkin ylähampaiden ulko- ja sisälaitaa. Pääsetkö takahampaiden ympäri? Eikö ole huiman tuntuista? Tiesitkö, että kieli ei mahdu hampaiden väliin? Siksikin olisi takahampaiden hyvä olla irti toisistaan. Toinen syy on se, että tila nielussa antaa tilaa äänen soinnille kaunistua ja voimistua. Havahduimme myös siihen, missä kielen on rennointa olla. Kieli ei lepää suun pohjalla, vaan yläosassa, kärki lähellä tai kiinni etuhampaiden takalaidassa. En ymmärrä miksi, mutta se on kielen oma valinta, jonka voin nyt helposti sallia, koska tunnen vaikutuksen sointuisempana äänenä, joka jaksaa puhua koko päivän.
Keholle lupa päästää irti
Koko keho puhuu ja siksi puhujan kehon on oltava läsnä ja rennosti aktiivinen. Tätä ymmärrystä meille vahvisti yin-joogaharjoitus, joka kuulostaa tekemiseltä ja oli tekemättömyyttä. Lepäsimme bolstereiden, siis pötkönmuotoisten tyynyjen, päällä useamman minuutin kerrallaan aina hieman eri asennoissa. Lepäämällä laimensimme tuntemuksia kehosta ja mielestä äänen tuottamisen tieltä hengitys kerrallaan. Oma ääni ei synny vain sanotuista sanoista, ääni on viestiä koko keholta.
Vaikuttavia ääniharjoituksia
Liisi ja Jepa ehtivät 5 tunnin aikana käydä äänen tuotantoa läpi monelta eri kantilta. Pidin erityisesti mittarista, jolla äänen kehittymistä seurattiin kurssin aikana. Luimme toistuvasti ääneen lyhyttä tekstiä Mount Everestin valloittamisesta. Ensinnäkin teksti oli inspiroiva – siinä mietitään onko seikkailusta hyötyä osallistujalle tai siitä kuulevalle ja tarvitseeko seikkailu oikeutuksen. Toisaalta toistuva saman tekstin lukeminen osoitti hyvin miten eri lukukerroilla ääni kuulosti erilaiselta ja puhetta oli erilaista tuottaa – eli konkretisoi miten harjoitukset vaikuttivat minuun.
Jos kaipaat äänenhuoltoharjoituksia, tietoa äänen muodostuksesta, voimaa puheääneen, selkeyttä artikulaatioon tai lauluun sointia, anna Liisin auttaa. Iso suositus. Iso kiitos. Myös Jepalle, jonka yin-jooga-harjoitus kruunasi tämän kurssin fiiliksen, varmisti äänen yhteyden kehoon ja jonka tarinat tunteiden vaikutuksesta puheeseen lisäsivät ymmärrystä. Minä kiitän.
Lisätietoja kirjoittajasta: Mira Juntunen etsii vastauksia elämää rajoittaviin esteisiin altistamalla itsensä kaikenlaiseen kokeiluun. Kokeileva elämä alkoi pakosta 10 vuotta sitten, kun suolisto hajosi ja miellyttäviä vaihtoehtoja ei silloin käytettävissä olevista keinoista löytynyt lääke-edustajana toimineelle kauppatieteiden maisterille. Piti etsiä uusia. Ensimmäinen tulos ja raportti kokeilemalla löytyneistä keinoista oman hyvinvoinnin ylläpitoon on Kehon korjausopas -kirja, joka syväluotaa selkokielellä hyvinvoinnin tieteellisen näytön käytännön tekemiseksi. Merkityksellinen minä -kirja on tutkimusmatka ruuhkavuosiarjen sankarinaiselle, jonka täytyy ensin ymmärtää laittaa happinaamari itselleen, jotta koko perhe voisi hyvin. Somesta löydät Miran aliaksella unelmientoteuttaja. Miran blogiin pääset täältä.